torstai 28. elokuuta 2008



Korkeavyötäröiset farkut
Pussiperse, läskiperse, laardiperse. Vaara on suuri, mikäli hairahdat käyttämään näitä farkkuja. Mikäli olet vähänkään persevä ja reitevä, voit olla varma, että kuulet jotain yllämainituista. Ihan missä vain. Ihan milloin vain. Riski on suuri farkkujen uskomattoman rumuuden lisäksi siksi, että maailmassa sattuu olemaan paljon niitä (näitä) ihmisiä, jotka eivät mokomista hirvityksistä piittaa eivätkä varo sanojaan.

Vaikka tarkoituksesi olikin ehkä kaveentaa vyötäröäsi ja tuoda esiin tissejä, se ei mitä luultavimmin toimi, sillä kaikki huomio kiinnittyy takamukseesi, joka näyttää näissä farkuissa viisi kertaa normaalia suuremmalta. Vaikka perseesi olisikin kokenut monta tuskaista tuntia punttisalilla ja bodypumpissa, se ei riitä. Parhainkaan perse ei näytä näissä hyvältä, saati sitten normaalin tallaajan normiperse.



Harmaa pitkä neuletakki
Näitä näkee nykyään melko paljon. Sata vuotta sitten saman tyylisiä vaatteita näkyi katukuvassa prosentuaalisesti yhtä paljon mitä tänäkin päivänä. Kummallista kyllä, että nykyään käyttäjät eivät ole pystyyn kuivahtaneita mummeleita vaan nuoria, kauniita naisia!

Mieleeni ei mahdu, miksi joku tahtoo tieten tahtoen näyttää tylsältä, itseään paljon lihavammalta ja muodottomalta. Ei tissiä, ei pyllyä. Kaiken tuon lisäksi takki vanhentaa (se ei ikävä kyllä auta kaljanostossa!) ja näyttää todella raskaalta ja ahdistavalta päällä.

Ja jos aletaan väriä ajattelemaan, niin melko lähellä kuivaa norsun nahkaahan tuo on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tuo takki toimisi minkään muunkaan värisenä.






Vammaiskengät
Nämä ovat pelottavaa vauhtia yleistyneet yläasteikäisten hapankaalilapsien keskuudessa. On ihan ymmärrettävää, että käyttää tarrakenkiä jos ei osaa solmia kengännauhoja, mutta näiden kenkien suunnittelija on kenties ymmärtänyt tämän hyväntahtoisen ajatuksen hiukan väärin.

Kengät olisivat itsessään ihan mukavan näköiset, jos tuo nilkan ympärille kietoutuva vammaistarranauhayksikkö leikattaisiin irti. Mukavat peruskengät, jotka voisin kelpuuttaakin, mutta tuo tarranauhaviritys on sen verran pelottavan näköinen, etten koskisi moisiin tikullakaan.


Kavenna kauniisti vyötäröä ja tuo tissejä esiin
Kuten jo kerroin ylempänä, ei ole kaunista yrittää kaventaa vyötäröä korkeavyötäröisillä farkuilla, sillä se kiinnittää vain kaiken huomion takamukseesi, joka ei farkuissa ole ollenkaan edukseen.

Parempi vaihtoehto on valita vyötärölle jokin erillinen tumma kappale ja korostaa tissejä jollain räikeällä värillä tai avoimella paidalla. Vyötäröä voi hävittää näkyvistä korsetilla tai leveällä vyöllä, joka laitetaan vyötärölle niin, ettei se ei heilu edestakaisin eikä kiristä ja saa näin piileviä pläskejä esiin. Valitse väriksi jokin neutraali tumma, sillä kun verhoat tissisi räikeällä värillä, optisen harhan takia musta alue näyttää pienemmältä kuin oikeasti onkaan, koska kirkas väri hyökkää katsojan silmille.

maanantai 25. elokuuta 2008

Herkkuvinkki #1

Olen mietiskellyt tämän blogin tulevaa sisältöä enkä ole saanut vielä kuristettua sitä puolta itsestäni, joka tahtoisi pitää blogin ihan omasta elämästä kertovana, äärimmäisen monotonisena ja paikallaan tallaavana luettavana. Alkuperäinen ideahan oli perustaa muotiblogi, jossa ihkuttamisen sijaan keskittyisin haukkumaan omasta mielestäni rumia vaatteita.

Tulin siihen tulokseen, että vaikka tämän blogin kaikkein syvin olemus on olla olemassa toisten bloggaajien kiusaksi, voin kirjoittaa tänne myös muuta, mukavampaa materiaalia. Ikään kuin anteeksipyynnöksi siitä, etten tule koskaan tekemään "namms, ihana toppi, uuuh" -postauksia. Pikku hiljaa blogin sisältö alkaa muodostua ja opin tuntemaan itseni bloggaajana.

Joten siirtykäämme pikku hiljaa tästä filosofisesta pohdinnasta oikeaan, blogimaiseen kirjoitustapaan! Tätä hetkeä säestämään valitsin Leevi and the Leavingsin Mitä kuuluu Marja-Leena -biisin.

Olen melkoinen herkkuperse ja rakastan keksiä erilaisia sokerisia herkkuja, joita sitten syön illat pääksyten ja valittelen kasvavaa vararengastani. Olen muuten suunnitellut Vararenkaasta yhtä blogin aihetta, joten tarkkana!



Ihana Turkinpippuripehmis

Vaihe 1. Hanki pussillinen tavallisia mustia turkinpippureita, ota ~10 kappaletta ja aseta ne kuvan malliseen muoviseen rasiaan. Pidä huoli siitä, että valitsemasi rasia ei kuulu äitisi suosikkiastiastoon, sillä mikäli olet rähmänäppi, astialla ei ole tiedossa kovin pitkää elinodotetta.

Ota ase, jolla murskaat pippurit. Kestävä juomalasi käy oikein hyvin. Hakkaa pippurit makusi mukaan joko pikku pikku murusiin tai jätä ne suuremmiksi järkäleiksi, joita on mukava pureskella kunhan ne ovat hieman jäisempiä.

Ideana on saada turkinpippurimurua.




Vaihe 2. Valitse makusi mukaan joko lakritsi- tai vaniljajäätelöä. Suhteuta jäätelön määrä turkinpippurirakeiden määrään niin, että jokaisella lusikallisella saat suuhusi myös rakeita.

Odota vähän aikaa että jäätelö sulaa. Valitse ase, jolla möyhennät jäätelön mukavan pehmismäiseksi. Koostumuksen on oltava täysin oikea! Ajattele vaikka täydellistä perunamuusia tai kuohkeaa koiranpaskaa ja pyri päättäväisesti sitä kohden. Jos jätski on liian sulaa, makunautinto ei pääse oikeuksiinsa. Sama pätee liian kovaan jätskiin.



Vaihe 3. Kaada turkinpippurirakeet jätskin sekaan ja sekoita! Sekoita lujaa ja tunteella!

Sekoittamisen jälkeen syö jätski reipasta vauhtia, jotta se ei ehdi sulaa. Muista myös nuolla kulho. Ei kannata tehdä toista annosta heti perään, sillä siitä voi tulla melkoisen öklö olo, jos maha ei ole tottunut yhtä sokeriseen ruokavalioon mitä minun mahani.



Olisi mukavaa kuulla kommenttia, jos ihmiset ovat kokeilleet tätä kotona.

Note to self - Vinkkejä bloggaamiseen

Olen hyvin kriittinen lukija ja kiinnitän huomiota sellaisiin asioihin, joita useimmat pitävät ehkä itsestäänselvyyksinä blogatessa. Ajattelinkin kirjoittaa bloggareille omat ohjeeni. Muista, että vaikka olen tätä mieltä, sinun ei tarvitse olla. Voit kuitenkin antaa minulle palautetta.

Tee näin:
  • Älä pyydä anteeksi päivitystahtiasi - Mikään ei velvoita sinua kirjoittamaan useammin kuin tahdot. Jos pyytelet anteeksi päivitystahtiasi, minulle ainakin tulee sellainen olo, että kirjoittaja bloggaa vain kommenttien toivossa ja tahtoo näin ollen säilyttää kaikki lukijansa mielistelemällä ja nöyristelemällä näiden jaloissa. Blogi on teidän oma harrastuksenne ja hyvälle blogille lukijat ovat vain sivutuote, eivät itse syy blogata

  • Päivitä säännöllisesti - Valituksia ei yleensä tule, mikäli pidät yllä tasaista päivitystahtia. Se voi olla kerran viikossa tai kerran päivässä, ihan miten itse tykkäät. Lukija oppii pian tuntemaan rytmisi ja osaa tulla tarkastamaan, onko uusia tekstejä ilmestynyt. Jos tahti on epäsäännöllinen, lukija voi alkaa epäillä että olet lopettamassa blogin. Vähemmästäkin herää epäilykset, mikäli ensin on päivitetty suunnilleen joka päivä ja sen jälkeen tuleekin viikon tauko.

  • Tee erilaisia postauksia - Luuletko, että lukijoita kiinnostaa joka postaus lukea koulupäivästäsi ja katsella joka päivä samanlaisia päivän asuja?

  • Vastaa kommentteihin - Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on hyvä asia. Tämä saa sinut näyttämään kiinnostavalta ja ennen kaikkea mukavalta ihmiseltä, jonka postauksia on mukava lukea.

  • Lisää postauksiisi kuvia - Kuvat tuovat tylsään tekstiviidakkoon hiukan väriä, joten niitä kehiin! Älä kuitenkaan tee postausta pelkistä kuvista, sillä teksti tuo postaukseen tarvittavan sisällön.

  • Käytä hyvää suomen kieltä - Siis niinku tää oli niiiiin sikamagee tää toppi hei siel carlingsis et mä melkeen delasin kun mä näin tän ja makso vaa femman! Tai vastaavasti: Melekein sorruin ostamahan sen, mutta enhän mie tohtinu ku se sinku niin hirviästi ku kokkeilin päälle! Internetissä on ihmisiä eri puolelta Suomea, joten kirjoita yleiskieltä, jotta kaikki ymmärtävät mitä tarkoitat.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Melko heikolla maaperällä

Ensimmäinen tekstini.

Improvisoiva amispoppi saa henkevän minäni heräävän eloon! Np: Sabrina - Boys boys boys

Olen seurannut useita blogeja ja huomannut useissa häiritseviä virheitä. Oikeastaan en voi sanoa seuranneeni kuin yhtä blogia, sillä useimmat ovat olleet niin pitkäveteisiä etten ole jaksanut lukea niitä muutamaa postausta pidemmälle. Esittelyssä on yleensä ollut pari päivänasua - jokaisessa ballerinat, legginsit ja H&M:stä hankittu homoneule jonka kaveriksi on ympätty minishortsit jotka eivät väriltään istu muuhun asukokonaisuuteen millään ilveellä. Muutama ihana kesäostos - harmi vain, että suunnilleen joka blogi esittelee samat tuotteet samojen ihkutushuutojen ja ällömaiskutteluiden säestäminä. Uuh nam.

En ole ilkeä ihminen, vaikka niin luulette. Avaan mummoille oven mennessäni äss-markettiin ja kerään kadun varsilta löytämäni roskat roskapönttöön. Kerään myös koirani paskat kadulta, vaikka kuinka itse koira vituttaisikin sillä hetkellä. Ongelma vain on se, että olen varsin suorapuheinen, ja tämä ihanan Intterin Netin ihmemaailma avaa loistavat mahdollisuudet olla entistäkin suorasukaisempi, koska omaa pärstää ei ole pakollista esitellä kenellekään. Lisäksi minulla on oikeus! Minulla on sama oikeus kuin mikä mammahormonien kyllästämillä uusäideillä on kun he tunkeutuvat pikkuriikkiseen kahvilaan sotavaunuineen ja tukkivat muiden asiakkaiden reitit ulko-ovelle niin, ettei kukaan enää pääse ulos ennen kuin arvoisa uusäiti päättää että kahvikupponen on juotu. Minulla on oikeus toteuttaa itseäni, vaikka se vituttaisi muita äärettömän paljon.

Fiksuimmat päättelivätkin, että tulen kritisoimaan tulevaisuudessa sekä blogeja, erilaisia tyylejä kuin myös erinäisiä tuotteita. Harvemmin tulette kuulemaan positiivista ihkupöpötystä, sillä sitä hulabaloota näette tarpeeksi muuallakin. Omia asujani en tule suuremmin esittelemään, koska niissä ei paljon nähtävää ole. Pukeudun 90% mustiin, tylsiin vaatteisiin, jotka eivät inspiroi ketään.