Sarjakuvaa!

Klikkaa kuvaa!

Leikittelyä

Sain melkoisen mehevän idean. Miettikää, jos vaatekaupassa esillä oleviin vaatteisiin saisi valita värinsä itse sateenkaaren väreistä, vaatteita saisi kavennettua sekä löysytettyä mistä kohdasta vain sekä tarjolla olisi kaikenlaisia maailman ihanimpia asusteita. Kaikille löytyisi oma koko, ei tarvitsisi sovitella sataa eri vaatekappaletta, sillä kivan näköisestä vaatteesta voisi tehdä itselleen istuvan silmänräpäyksessä! Kaikki yliluonnollinen kustomointi olisi mahdollista! Sitten tajusin, että photoshopin ihmemaailmassa mikään ei ole mahdotonta, joten siitä sikisi tämä varsin pelottava "sarjakuva". Hahmo tuossa on jonkinlainen pinnallinen pissis-minäni.


Np. Benny Benassi - California Dreamin' 2004 (Remix)

Music please!









































































Mutta nyt voimmekin palata todellisuuteen, jossa on tusinoittain hikisiä sovituskoppeja, vääränkokoisia vaatteita (rintaliivejä! argh!) ja paljon, paljon mulkosilmäisiä vaappuvia mummoja.

Hiljaisempi kausi

Syksy saapuu, ja minä väsyn.

Yleensä olen veltto kuin nukutettu kylpypyyhe, mutta kun syksy saapuu, tunnen itseni tavallistakin flegmaattisemmaksi. Koulu saapuu joka ikinen vuosi syksyn vanavedessä, ja vaikka se onkin alkuun mukavaa vaihtelua, siihen väsyy ensimmäisen kuukauden jälkeen. Tänä vuonna koulun mukana saapui stressi tulevista kirjoituksista ja yleisesti elämässä pärjäämisestä. On työpaikan hankintaa, lukemista, puurtamista ja läskiahdistusta. Syksyllä astun myös eräänlaisen rajapyykin ohi täyttäessän 18, sillä alan saamaan enemmän tukia Kelalta. Hurraa, hurraa!

Kenkäni pamahtivat rikki. Ensin luulin syyllisen olevan suuri, epämuodostunut pottuvarpaani, joka tuntuu vihaavan kaikkea jalkojen suojaamiseen tarkoitettua. Edes osassa minussa on taistelutahtoa syksyisin! Äkkiä kuitenkin ymmärsin, että oikea syyllinen on pyöräillessä jalalla jarruttaminen. Minulla ei satu olemaan jarruja, joten pakkohan se helevetti jollain on jarruttaa, vaikka en suuremmin niistä tiellä vaappuvista mulkosilmäisistä mummoista välitäkään.

Ostin tilalle Adidasin Superstarsit. Ulkonäkö on ehkä turhan hip hop-tyylinen, mutta olivat mukavat jalassa ja ihan hauskat, jos osaa olla välittämättä mieleensä pamahtavista jou mään! -mielikuvista.

Olen muuten aina luullut kengänkokoni olevan 38, mutta noissakin kengissä se on 36.

Vinkki! Kun sovitat uusia kenkiä, älä pelkää hirtymiä. Parhaat kengät saat kovalla koulutuksella. Mikäli jaksat taistella hiertävien popojen kanssa aikasi, ne muotoutuvat jalkoihisi sopiviksi ajan myötä. Ne alun alkaen sopivan kokoiset taas lerpahtavat kuin vanha nainen.

Menen huomenna käymään eräässä K-kaupassa näytillä. Saatan saada sieltä työpaikan. Jos sen saan, se merkitsee lisää rahaa ja siinä sivussa kasvoissa olevan lävityksen pois ottamista. Vähän surettaa, mutta koska kyseessä on vain yksi lävistys, lohduttelen itseäni sillä että sen voi aina lävistää uudelleen mikäli reikä menee umpeen. En ole kuitenkaan katkera, sillä ymmärrän jos työnanantaja ei tahdo lävistettyä kassaneitiä, sillä ne paljon puhutut kierosilmäiset vaappuvat mummot voivat kammoksua heitä. Meitä.

Säikähtäisitkö tällaista kassaneitiä?


















Sinne se meni, minun anonyymius.

Hankintoja

Hukkasin penaalini junaan, joten kaikki ihanaiset piirustusvälineeni hävisivät. Vapaatunnilla marssin siis kaupungille ja ostin uuden luonnosteluvihon, lyijytäytekynän, kumin, penaalin, viivottimen, lyijyä ja melko mojovan kasan ihania, kirkkaita tusseja.

Englannin tunnin tuotokset kertonevat kaiken tästä päivästä.













































































Mustat sandaalit

Vaikka useimmiten käynkin uimahallissa naistenpuolella, en voi olla järkyttymättä sitä varvasnöyhdän määrää! Lattia lainehtii siitä. Miesten puolella se on ihan ymmärrettävä ilmiö, mutta vaaleanpunaiset sydänlasini tipahtivat suurelle mahalleni, sitä kautta lattialle ja särkyivät, kun astuin nyt syyskaudella uimahallin suihkutilaan.

Nämä Linkin läpsyttimet saavat luvan toimia nöyhtäsuojaimina.

Pinkit säärystimet

Ideana oli ostaa jotain huomaamatonta (mustaa), tyylikästä (mustaa), ja ajatonta (mustaa). Kuinkas kävikään? Iskin silmäni näihin ihanuuksiin enkä voinut kävellä ulos ilman niitä.

Maksoivat vajaan vitosen, joten eipä hirveästi harmita, vaikka muutaman viikon päästä näihin kyllästyisinkin.


Seuraava hankinta olisi sitten kirkkaan pinkki tai oranssi kissapipo.

Korkeavyötäröiset farkut
Pussiperse, läskiperse, laardiperse. Vaara on suuri, mikäli hairahdat käyttämään näitä farkkuja. Mikäli olet vähänkään persevä ja reitevä, voit olla varma, että kuulet jotain yllämainituista. Ihan missä vain. Ihan milloin vain. Riski on suuri farkkujen uskomattoman rumuuden lisäksi siksi, että maailmassa sattuu olemaan paljon niitä (näitä) ihmisiä, jotka eivät mokomista hirvityksistä piittaa eivätkä varo sanojaan.

Vaikka tarkoituksesi olikin ehkä kaveentaa vyötäröäsi ja tuoda esiin tissejä, se ei mitä luultavimmin toimi, sillä kaikki huomio kiinnittyy takamukseesi, joka näyttää näissä farkuissa viisi kertaa normaalia suuremmalta. Vaikka perseesi olisikin kokenut monta tuskaista tuntia punttisalilla ja bodypumpissa, se ei riitä. Parhainkaan perse ei näytä näissä hyvältä, saati sitten normaalin tallaajan normiperse.



Harmaa pitkä neuletakki
Näitä näkee nykyään melko paljon. Sata vuotta sitten saman tyylisiä vaatteita näkyi katukuvassa prosentuaalisesti yhtä paljon mitä tänäkin päivänä. Kummallista kyllä, että nykyään käyttäjät eivät ole pystyyn kuivahtaneita mummeleita vaan nuoria, kauniita naisia!

Mieleeni ei mahdu, miksi joku tahtoo tieten tahtoen näyttää tylsältä, itseään paljon lihavammalta ja muodottomalta. Ei tissiä, ei pyllyä. Kaiken tuon lisäksi takki vanhentaa (se ei ikävä kyllä auta kaljanostossa!) ja näyttää todella raskaalta ja ahdistavalta päällä.

Ja jos aletaan väriä ajattelemaan, niin melko lähellä kuivaa norsun nahkaahan tuo on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tuo takki toimisi minkään muunkaan värisenä.






Vammaiskengät
Nämä ovat pelottavaa vauhtia yleistyneet yläasteikäisten hapankaalilapsien keskuudessa. On ihan ymmärrettävää, että käyttää tarrakenkiä jos ei osaa solmia kengännauhoja, mutta näiden kenkien suunnittelija on kenties ymmärtänyt tämän hyväntahtoisen ajatuksen hiukan väärin.

Kengät olisivat itsessään ihan mukavan näköiset, jos tuo nilkan ympärille kietoutuva vammaistarranauhayksikkö leikattaisiin irti. Mukavat peruskengät, jotka voisin kelpuuttaakin, mutta tuo tarranauhaviritys on sen verran pelottavan näköinen, etten koskisi moisiin tikullakaan.


Kavenna kauniisti vyötäröä ja tuo tissejä esiin
Kuten jo kerroin ylempänä, ei ole kaunista yrittää kaventaa vyötäröä korkeavyötäröisillä farkuilla, sillä se kiinnittää vain kaiken huomion takamukseesi, joka ei farkuissa ole ollenkaan edukseen.

Parempi vaihtoehto on valita vyötärölle jokin erillinen tumma kappale ja korostaa tissejä jollain räikeällä värillä tai avoimella paidalla. Vyötäröä voi hävittää näkyvistä korsetilla tai leveällä vyöllä, joka laitetaan vyötärölle niin, ettei se ei heilu edestakaisin eikä kiristä ja saa näin piileviä pläskejä esiin. Valitse väriksi jokin neutraali tumma, sillä kun verhoat tissisi räikeällä värillä, optisen harhan takia musta alue näyttää pienemmältä kuin oikeasti onkaan, koska kirkas väri hyökkää katsojan silmille.

Herkkuvinkki #1

Olen mietiskellyt tämän blogin tulevaa sisältöä enkä ole saanut vielä kuristettua sitä puolta itsestäni, joka tahtoisi pitää blogin ihan omasta elämästä kertovana, äärimmäisen monotonisena ja paikallaan tallaavana luettavana. Alkuperäinen ideahan oli perustaa muotiblogi, jossa ihkuttamisen sijaan keskittyisin haukkumaan omasta mielestäni rumia vaatteita.

Tulin siihen tulokseen, että vaikka tämän blogin kaikkein syvin olemus on olla olemassa toisten bloggaajien kiusaksi, voin kirjoittaa tänne myös muuta, mukavampaa materiaalia. Ikään kuin anteeksipyynnöksi siitä, etten tule koskaan tekemään "namms, ihana toppi, uuuh" -postauksia. Pikku hiljaa blogin sisältö alkaa muodostua ja opin tuntemaan itseni bloggaajana.

Joten siirtykäämme pikku hiljaa tästä filosofisesta pohdinnasta oikeaan, blogimaiseen kirjoitustapaan! Tätä hetkeä säestämään valitsin Leevi and the Leavingsin Mitä kuuluu Marja-Leena -biisin.

Olen melkoinen herkkuperse ja rakastan keksiä erilaisia sokerisia herkkuja, joita sitten syön illat pääksyten ja valittelen kasvavaa vararengastani. Olen muuten suunnitellut Vararenkaasta yhtä blogin aihetta, joten tarkkana!

Ihana Turkinpippuripehmis

Vaihe 1. Hanki pussillinen tavallisia mustia turkinpippureita, ota ~10 kappaletta ja aseta ne kuvan malliseen muoviseen rasiaan. Pidä huoli siitä, että valitsemasi rasia ei kuulu äitisi suosikkiastiastoon, sillä mikäli olet rähmänäppi, astialla ei ole tiedossa kovin pitkää elinodotetta.

Ota ase, jolla murskaat pippurit. Kestävä juomalasi käy oikein hyvin. Hakkaa pippurit makusi mukaan joko pikku pikku murusiin tai jätä ne suuremmiksi järkäleiksi, joita on mukava pureskella kunhan ne ovat hieman jäisempiä.

Ideana on saada turkinpippurimurua.




Vaihe 2. Valitse makusi mukaan joko lakritsi- tai vaniljajäätelöä. Suhteuta jäätelön määrä turkinpippurirakeiden määrään niin, että jokaisella lusikallisella saat suuhusi myös rakeita.

Odota vähän aikaa että jäätelö sulaa. Valitse ase, jolla möyhennät jäätelön mukavan pehmismäiseksi. Koostumuksen on oltava täysin oikea! Ajattele vaikka täydellistä perunamuusia tai kuohkeaa koiranpaskaa ja pyri päättäväisesti sitä kohden. Jos jätski on liian sulaa, makunautinto ei pääse oikeuksiinsa. Sama pätee liian kovaan jätskiin.



Vaihe 3. Kaada turkinpippurirakeet jätskin sekaan ja sekoita! Sekoita lujaa ja tunteella!

Sekoittamisen jälkeen syö jätski reipasta vauhtia, jotta se ei ehdi sulaa. Muista myös nuolla kulho. Ei kannata tehdä toista annosta heti perään, sillä siitä voi tulla melkoisen öklö olo, jos maha ei ole tottunut yhtä sokeriseen ruokavalioon mitä minun mahani.



Olisi mukavaa kuulla kommenttia, jos ihmiset ovat kokeilleet tätä kotona.

Note to self - Vinkkejä bloggaamiseen

Olen hyvin kriittinen lukija ja kiinnitän huomiota sellaisiin asioihin, joita useimmat pitävät ehkä itsestäänselvyyksinä blogatessa. Ajattelinkin kirjoittaa bloggareille omat ohjeeni. Muista, että vaikka olen tätä mieltä, sinun ei tarvitse olla. Voit kuitenkin antaa minulle palautetta.

Tee näin:

• Älä pyydä anteeksi päivitystahtiasi - Mikään ei velvoita sinua kirjoittamaan useammin kuin tahdot. Jos pyytelet anteeksi päivitystahtiasi, minulle ainakin tulee sellainen olo, että kirjoittaja bloggaa vain kommenttien toivossa ja tahtoo näin ollen säilyttää kaikki lukijansa mielistelemällä ja nöyristelemällä näiden jaloissa. Blogi on teidän oma harrastuksenne ja hyvälle blogille lukijat ovat vain sivutuote, eivät itse syy blogata
  

• Päivitä säännöllisesti - Valituksia ei yleensä tule, mikäli pidät yllä tasaista päivitystahtia. Se voi olla kerran viikossa tai kerran päivässä, ihan miten itse tykkäät. Lukija oppii pian tuntemaan rytmisi ja osaa tulla tarkastamaan, onko uusia tekstejä ilmestynyt. Jos tahti on epäsäännöllinen, lukija voi alkaa epäillä että olet lopettamassa blogin. Vähemmästäkin herää epäilykset, mikäli ensin on päivitetty suunnilleen joka päivä ja sen jälkeen tuleekin viikon tauko.
  

• Tee erilaisia postauksia - Luuletko, että lukijoita kiinnostaa joka postaus lukea koulupäivästäsi ja katsella joka päivä samanlaisia päivän asuja?
  

• Vastaa kommentteihin - Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on hyvä asia. Tämä saa sinut näyttämään kiinnostavalta ja ennen kaikkea mukavalta ihmiseltä, jonka postauksia on mukava lukea.
  

• Lisää postauksiisi kuvia - Kuvat tuovat tylsään tekstiviidakkoon hiukan väriä, joten niitä kehiin! Älä kuitenkaan tee postausta pelkistä kuvista, sillä teksti tuo postaukseen tarvittavan sisällön.

• Käytä hyvää suomen kieltä - Siis niinku tää oli niiiiin sikamagee tää toppi hei siel carlingsis et mä melkeen delasin kun mä näin tän ja makso vaa femman! Tai vastaavasti: Melekein sorruin ostamahan sen, mutta enhän mie tohtinu ku se sinku niin hirviästi ku kokkeilin päälle! Internetissä on ihmisiä eri puolelta Suomea, joten kirjoita yleiskieltä, jotta kaikki ymmärtävät mitä tarkoitat.