Melko heikolla maaperällä

Ensimmäinen tekstini.

Improvisoiva amispoppi saa henkevän minäni heräävän eloon! Np: Sabrina - Boys boys boys

Olen seurannut useita blogeja ja huomannut useissa häiritseviä virheitä. Oikeastaan en voi sanoa seuranneeni kuin yhtä blogia, sillä useimmat ovat olleet niin pitkäveteisiä etten ole jaksanut lukea niitä muutamaa postausta pidemmälle. Esittelyssä on yleensä ollut pari päivänasua - jokaisessa ballerinat, legginsit ja H&M:stä hankittu homoneule jonka kaveriksi on ympätty minishortsit jotka eivät väriltään istu muuhun asukokonaisuuteen millään ilveellä. Muutama ihana kesäostos - harmi vain, että suunnilleen joka blogi esittelee samat tuotteet samojen ihkutushuutojen ja ällömaiskutteluiden säestäminä. Uuh nam.

En ole ilkeä ihminen, vaikka niin luulette. Avaan mummoille oven mennessäni äss-markettiin ja kerään kadun varsilta löytämäni roskat roskapönttöön. Kerään myös koirani paskat kadulta, vaikka kuinka itse koira vituttaisikin sillä hetkellä. Ongelma vain on se, että olen varsin suorapuheinen, ja tämä ihanan Intterin Netin ihmemaailma avaa loistavat mahdollisuudet olla entistäkin suorasukaisempi, koska omaa pärstää ei ole pakollista esitellä kenellekään. Lisäksi minulla on oikeus! Minulla on sama oikeus kuin mikä mammahormonien kyllästämillä uusäideillä on kun he tunkeutuvat pikkuriikkiseen kahvilaan sotavaunuineen ja tukkivat muiden asiakkaiden reitit ulko-ovelle niin, ettei kukaan enää pääse ulos ennen kuin arvoisa uusäiti päättää että kahvikupponen on juotu. Minulla on oikeus toteuttaa itseäni, vaikka se vituttaisi muita äärettömän paljon.

Fiksuimmat päättelivätkin, että tulen kritisoimaan tulevaisuudessa sekä blogeja, erilaisia tyylejä kuin myös erinäisiä tuotteita. Harvemmin tulette kuulemaan positiivista ihkupöpötystä, sillä sitä hulabaloota näette tarpeeksi muuallakin. Omia asujani en tule suuremmin esittelemään, koska niissä ei paljon nähtävää ole. Pukeudun 90% mustiin, tylsiin vaatteisiin, jotka eivät inspiroi ketään.